Marko Tuomisen tarina

Minun tarinani

Vuosi 1966 oli jäädä tapahtumaköyhäksi vuodeksi, mutta ihmiskunnan ja ennen kaikkea Suomen koulunuorison onneksi kohtalo puuttui peliin. Eräänä helmikuun iltana, jolloin taivaalta tuprutteli runsaanlaisesti lunta äitini koki pakottavaa tunnetta vatsassaan - minähän se sieltä olin lämpöisestä kohdusta ulos pyrkimässä. Asioiden ollessa tällä mallilla ei tilanteessa ollut muuta tehtävissä kuin pikainen lähtö sairaalaan. Matka Ypäjältä - äitini lapsuudenkodista - Loimaan aluesairaalaan kesti puolisen tuntia, jota vaikea talvinen keli edelleen vaikeutti. Vaikeista keliolosuhteista huolimatta saavuttiin onnellisesti perille ja muutaman tunnin ähkäilyn jälkeen se tapahtui. Tiistaina helmikuun 22. päivänä aamulla kello 04.59 minä synnyin - vuosi 1966 oli pelastettu. Syntymäpainoa minulla oli muistini mukaan tarkalleen 3000 grammaa ja pituuttakin peräti 50 cm. Parin kuukauden kuluttua sain kasteessa nimekseni Marko.

Vanhempieni opiskelujen vuoksi vietin ensimmäisestä elinvuodestani suurimman osan isovanhempieni luona Ypäjällä. Muuten lapsuuteni kuluikin sitten Forssassa - Lounais-Hämeen kehdossa. Siellä alkoi myöskin edelleenkin jatkuva koulutieni, kun aloitin vuonna 1973 Heikan kansakoulun. Koulun nimi muuttui parin vuoden kuluttua kylläkin Heikan peruskoulun ala-asteeksi. Vuonna 1979 siirryin Forssan kaupungin Linikkalan yläasteelle ja sieltä edelleen vuonna -82 Linikkalan lukioon (nykyiseen Forssan yhteislyseoon), josta valmistuin kolmen vuoden kuluttua ylioppilaaksi. Sain uuden lippalakin, jota en kylläkään ole sen koommin päähäni pistänyt.

Samana kesänä eli vuonna 1985 siirryin Suomen raskaaseen eli suorittamaan asevelvollisuuttani Porin prikaatiin Säkylään. Tuona aikana kylmä sota ei puhjennut suurvaltojen väliseksi suursodaksi - en tiedä oliko se ansiotani, mutta minut kuitenkin päästettiin loppukeväästä 1986 reserviin. Armeijassa olessani ja ylimääräisiä lomapäiviä saadakseni yritin lukematta päästä opiskelemaan Turun yliopistoon historiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Mutta olinpahan taas yhtä kokemusta rikkaampi.

Koska lukematta eivät yliopiston ovet auenneet, oli tie raivattava sinne lukemalla. Nyt tärppäsi ja vieläpä kahteen yliopistoon - Turkuun ja Tampereelle. Valitsin Turun, mutta TPS-fania minusta ei koskaan ole tullut - eikä tule. Seuraavat kuusi vuotta kuluivatkin sitten historiaa opiskellen. Turun valtaus tuotti sikäli tulosta, että yliopistolta tarttui hihaani naisenkuvatus, joka nykyään vaimonani tunnetaan. Tämä ei kuitenkaan valmistumistani estänyt, vaan vuonna 1992 sain maisterin paperit käsiini ja olin valmis historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Turun vaiheitani rikastutti myös monivuotinen kesätyöpaikkani Kaarinassa Hartwallin panimolla tavaran tarkastajana. Vallan mainio kesätyöpaikka kesäkuumilla...

Tämän monivuotisen lähinnä henkistä pääomaa (?) tuoneen koulu- ja opiskelu-urani lomassa on siis tullut raavastakin työtä tehdyksi. Kouluaikoina Forssassa ollessani olin kahdesti kesätöissä Forssan postissa ja lisäksi pari kesää Forssan kaupungin puisto-osastolla. Turun vuosina olin siis peräti viisi kesää ja vähän muinakin aikoina nyt jo historian roskakoriin joutuneella Hartwallin panimolla Kaarinassa. Ja unohtaa ei tietenkään sovi lukuisia historianopettajain sijaisuuksia Turun kaupungin kouluissa.

Alan hommia kuitenkin olisi saatava ja löytyihän sitä kymmenien hakemusten jälkeen. Tieni kulki Pirkanmaalle Pirkkalan yhteislukioon historian opettajaksi. Sieltä se ura kansan kynttilänä alkoi ja jatkui aina vuoteen 1994 saakka, jonka jälkeen siirryin Valkeakoskelle Apian yläasteelle historian lehtoriksi. Ja täällä sitä ollaan edelleen... Historian ja yhteiskuntaopin opetuksen lisäksi vastasin täällä myös elämänkatsomustiedon (ET) opetuksesta ja kesään 1998 saakka ohjasin myös koulumme oppilaskunnan hallituksen toimintaa.

Vuoden 2000 syksyllä elämääni ja arkeeni tuli pieni muutos. Uskaltauduin mukaan politiikkaan ja kunnallisvaaliehdokkaaksi Valkeakosken Kokoomuksen listoille. Valtuuston ovet eivät ensi yrittämällä auenneet, mutta pääsinpä porstuaan saakka varavaltuutetuksi - olen tyytyväinen. Toinen muutos oli se, että minut valittiin koulumme uudeksi rehtoriksi helmikuusta 2001 alkaen. Niinpä työt historian opettajana vähenee ja rehtorin hallinnolliset työt lisääntyy. Samalla opettajan vähiin kaventuneisiin etuihin kuuluva pitkä kesäloma typistyi osaltani "normaaliin" viiteen viikkoon. Toivottavasti alku- ja loppukesät ovat tästä eteenpäin mahdollisimman kylmiä ja sateisia... Apian koulun lakkautuksen jälkeen työni siirtyi oppilaiden mukana Tyryn kouluun.

Siviilisäädyltäni olen siis onnellisesti naimisissa ja olo on edelleen (!) sangen auvoisa. Kevyen työni vastapainoksi on oltava raskaat huvit ja niinpä nostelen epäsäännöllisen säännöllisesti puntteja (ei housun-) Valkeakosken urheilutalolla. Pelailen myös sählyä opettajakollegoiden kanssa sekä lenkkeilen silloin tällöin ja unohtaa ei myöskään sovi TV:n/kirjan katselua sohvalla löhöillen. Rentouttava harrastus on myös golfin peluu, suosittelen. Mieliharrastukseni on kuitenkin oman rakkaan vaimoni hyvänäpito!

Dictum factum